keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Kun terveydenhoitaja miltei musersi lapseni

Tavallisesti lapseni tulee koulusta tullessaan suoraan keittiöön. Hän kertoo päivän kuulumiset, katsoo jääkaappiin ja valittaa, jos ei ole mitään hyvää syötävää tai ottaa pelliltä tuoreen sämpylän ja kertoo päivän kuulumiset. Hän saattaa riidellä siskonsa kanssa tai vain nauraa jollekin vitsille. Joskus joku on huudellut hänelle koulussa jotain ja hän on allapäin ja vihainenkin, mutta tänään tapahtui jotain, mitä ei ollut tapahtunut vielä koskaan. 

Lapsi oli tullut hipihiljaa kotiin ja mennyt omaan huoneeseensa. Hän ei vastanut huuteluihin: "Joko tulit koulusta kotiin?" Hän ei vastannut puhelimeensa, vaikka se soi hänen vieressään, kun ihmettelimme, missä hän on. Tänään tapahtui ensimmäistä kertaa jotain, mitä hän ei ollut voinut kuvitella voivan tapahtua: Aikuinen ihminen oli toistanut kaikki ne kiusaajien hokemat fraasit koulun oppitunnilla. Koulussa hän oli vielä jaksanut näytellä reipasta. Kotona hän oli tyhjä kuin puhkimennyt ilmapallo. 

Sitten hän purki ahdistuksensa monin sanoin. Minä sanoin, että kynä on miekkaa vahvempi. Hän meni kirjoittamaan omaan huoneeseensa ja minä omaani. 



Tiesin, että terveydenhoitajan pitämä seksuaalikasvatuksen tunti oli tänään. Siksi kävin jo viime viikolla hänen luonaan keskustelemassa ihan hyvässä hengessä. Vein hänelle useamman kasvattajille suunnatun oppaan sateenkaarevien lasten asioiden huomioon ottamisen tärkeydestä koulussa, mutta hänen ilmeistään päättelin, että hän ei ottanut asiaa tosissaan. Jätin terveydenhoitajan tapaamisen jälkeen rehtorille ääniviestin. Hän soitti minulle myöhemmin ja oli pahoillaan vanhoista materiaaleista ja lupasi hankkia nopeasti uusia ja kertoi jutelleensa terveydenhoitajan kanssa. Seksuaalikasvatusta ei pidettäisi, ennen kun uudet THL:län materiaalit olisivat saapuneet.

Olen monesti julkisuudessakin kehunut pienen maalaiskoulumme esimerkillistä toimintaa yhdenvertaisuuden hyväksi. Koululta löytyy sukupuolineutraali vessa. Sieltä ei löydy tyttöjen ja poikien jonoja. Opettajat opettelee pois sukupuolittavista sanoista, koska ne myös lukitsevat tytöt ja pojat ahtaisiin sukupuolirooleihin. Keväisin koulussamme jaetaan hymyoppilaspatsas ilman turhaa sukupuolittamista. Se, että opettajat eivät sovita lapsia ahtaisiin muotteihin, ei ota keneltäkään mitään pois. Tytöt saavat olla tyttöjä ja pojat saavat olla poikia. Missään nimessä sukupuolta ei saa keneltäkään kieltää, mutta täytyy ymmärtää, että tyttö voi aikuisena olla vahva pörssiyhtiön johtaja ja poika pullaa leipova koti-isä ja se saa näkyä jo näissä lapsissa ilman, että aikuiset yrittävät estää sitä näkymästä ja antavat näin esimerkkiä oppilaille stereotypioista. Samalla kun sukupuolen ilmaisulle tilaa antava sukupuolisensitiivinen kasvatus antaa kaikille lapsille mahdollisuuden kasvaa parhaiksi mahdollisiksi versioiksi itsestään, se myös suojaa sukupuolensa osalta kaikkein haavoittuvaisimpia lapsia äärimmäisen vaikeilta tilanteilta.

Eräs aikuinen transtaustainen mies kerran kuvasi omaa lapsuuttaan näin: "Minä aina lapsena mietin, että miten ihmeessä nuo muut tytön osaavat näytellä tytön roolin paljon paremmin kuin minä? 

Eräs transnainen taas kuvasi lapsuuttaan näin: "Minä ajattelin, että tokihan kaikki muutkin haluaisivat olla tyttöjä, mutta jotkut vain syntyvät pojiksi ja heidän on esitettävä roolinsa... tuli mikä tuli."

Ei ihme, että moni translapsi masentuu ja alisuoriutuu, jos hän ei tule nähdyksi sellaisena, millainen hän sisimmässään on.

Eräässä tutkimuksessa uusi identiteetin mukainen nimi vähensi merkittävästi masennusta, itsemurha-ajatuksia ja -käyttäytymistä. On henkeäsäästävän tärkeää kutsua transihmistä hänen toivomallaan nimellä, on hän sitten lapsi tai aikuinen. On erittäin tärkeää viestiä hänelle: minä näen sinut. 
Chosen Name Use Is Linked to Reduced Depressive Symptoms, Suicidal Ideation, and Suicidal Behavior Among Transgender Youth

Jos aikuiset eivät osoita esimerkillään hyväksyvänsä erilaisuutta, miten voi olettaa lasten hyväksyvän ja olevan kiusaamatta erilaista lasta.
Porvoon omassa opetussuunnitelmassa sanotaan: Porvoon suomenkieliset koulutuspalvelut ei järjestä erityiseen maailmankatsomukseen tai kasvatusopilliseen järjestelmään perustuvaa opetusta.

Silti Hinthaaran koulun terveydenhoitajan omien sanojen mukaan hän ei voi puhua sukupuolen moninaisuudesta tai seksuaalivähemmistöistä, koska koulussa on niin paljon lestadiolaisia. Antaisivat kuulemma palautetta. 

Opetussuunnitelman perusteissa sanotaan: Perusopetus rakentuu elämän ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. Se ohjaa niiden puolustamiseen ja ihmisarvon loukkaamattomuuteen. Perusopetus edistää hyvinvointia, demokratiaa ja aktiivista toimijuutta kansalaisyhteiskunnassa. Tasa-arvon tavoite ja laaja yhdenvertaisuusperiaate ohjaavat perusopetuksen kehittämistä. Opetus edistää osaltaan taloudellista, sosiaalista, alueellista ja sukupuolten tasa-arvoa. Opetus on oppilaita uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta. Lähde: Perusopetuksen arvoperusta

Estääkö koulussa olevien lestaadiolaisvanhempien lapset sen, että lapset eivät voi saada opetussuunnitelman ja tieteen mukaista seksuaalikasvatusta. Pitääkö minun lapseni kärsiä koulukiusaamisesta ja lasten ymmärtämättömästä käytöksestä, koska joidenkin lasten vanhemmat voisivat hämmentyä siitä, että heidän lapsensa saavat tieteeseen perustuvaa opetusta sukupuolen moninaisuudesta?

Voisin kuvitella, että lestadiolaiset itse eivät halua tulla nähdyksi joukkona, jonka vuoksi koulussa ei saa edetä opetussuunnitelman mukaan. Lisäksi lestadiolaisten joukossa on myös tilastollisesti sama prosentti sukupuoleltaan moninaisia ja seksuaalivähemmistöjä kuin muunkin väestön keskuudessa. Ei ole heidänkään lastensa ja nuortensa etu, jos he eivät saa tietoa. 

Ruotsissa on tutkittu transnuorten itsemurhariskiä ja 36% nuorista oli ajatellut itsemurhaa viimeisen vuoden aikana ja noin kolmasosa transnuorista oli yrittänyt itsemurhaa. (Hälsan och hälsans bestämningsfaktorer för transpersoner) Jos lasta ei tueta oikealla tavalla, hänen tulevaisuutensa voi olla oikeasti vaakalaudalla. Sen sijaan ne lapset, jotka ovat löytäneet sukupuoli-identiteettinsä usein asiallisen tiedon avulla ja saavat olla omia itsejään, ovat yhtä onnellisia kuin muutkin lapset. (Transgender children supported in their identities show positive mental health) Ei ole siis saman tekevää, mitä koulussa opetetaan varsinkaan niille lapsille, joiden kotona ei puhuta sukupuolen monisuudesta positiivisen sävyisesti.

Mitä terveydenhoitaja sitten puhui? Hän oli sanonut, että translapsia on olemassa, mutta ei ollut selittänyt tätä mitenkään. Lisäksi hän oli sanonut, että tytöistä kasvaa naisia ja pojista kasvaa miehiä. Ensinnäkin 1-2 sadasta lapsesta on nyt tytön tai pojan roolissa, mutta heillä on vastakkaisen sukupuolen aivot ja monista tytöistä siis on kasvamassa miehiä ja pojista naisia ja vielä useammasta muunsukupuolisia. (Transgender women tend to have brain structures that resemble cisgender women, rather than cisgender men.Sen tietäminen lapsesta asti olisi arvokasta ja vähentäisi vähemmistöjen kokemaa syrjintää tehokkaasti!



Nykyään tiedetään, että transsukupuolisuus ei ole oma valinta vaan ihmisen identiteetti, jonka löytyminen ehkäisee mielenterveysongelmia ja ahdistusta tehokkaasti. Suurin osa koululaisista ei ole transsukupuolisia, mutta tieto auttaisi heitä suhtautumaan sukupuolivähemmistöihin luontevasti.  

Terveyden hoitaja oli kyllä sanonut, että joskus pojat voivat tykätä pojista ja tytöt tytöistä, mutta sanaa "homo" tai "lesbo" hän ei ollut rohkaistunut sanomaan. On erittäin tärkeää, että lapset kuulevat "homo" sanan joskus asiallisessakin yhteydessä. Joku tämänkin terveydenhoitajan tänä keväänä opettamista lapsista on homo. Ei ole niin, että lapset ovat heteroita murrosikään saakka ja silloin voivat sitten jostain luonnonoikusta yhtäkkiä muuttua homoiksi tai lesboiksi. Kyllä he ovat sitä aina ja jos homo-sanan kuulee vain haukkumasanana koulun käytävillä ja välitunnilla, niinkuin tässä pienessä maalaiskoulussakin on tapana, siitä jää väistämättä stigma koko asialle. Lisäksi se, että aikuisetkaan eivät uskalla sanoa seksuaalivähemmistön nimeä, on lapsille melko selvä merkki siitä, että kyseessä todella on kiro- ja haukkumasana.  

Lapseni tuli vähän aikaa sitten alakertaan ja valitteli flunssaa. Näin hänen kasvoistaan, että hän ei halua huomenna mennä kouluun. Hän ei halua mennä sinne, missä voidaan puhua pedofiliafantasioista, mutta missä aikuinen luotettava taho vahvisti niiden huutelijoiden transfobiaa entisestään.

Ai mistä pedofiilifantasioista? No tässä kuva Hinthaaran koulun terveydenhoitajan ala-asteikäisten seksuaalikasvatuksessa käyttämästä diasta, joka on vuodelta 1999. Nämä diat ovat terveydenhoitajan mukaan käytössä ihan yleisesti ainakin Porvoossa ja Vantaalla. 




En muuten tiedä ketään, jonka mielestä on ihan ok puhua ala-asteikäisten edessä avioliitosta isän kanssa, mutta ei voi kertoa, mitä sana "homo" tarkoittaa ja minä tunnen sentään monenlaisia ihmisiä konservatiiveista liberaaleihin. Tai tunnen minä yhden. Hän on psykoterapiaa opiskeleva terveydenhoitaja, joka piti sukupuolivähemmistöön kuuluvalle lapselleni seksuaalikasvatusta tänään.

Sanotaan, että äiti voi olla vain niin onnellinen, kuin hänen onnettomin lapsensa on ja tänään myös minä olen hyvin onneton.

12 kommenttia:

  1. Haluaisin siis painottaa, että kylän vanhoillislestadiolaiset eivät ole vaatineet mitään erityiskohtelua koululta ja heidän lapseni luokalla olevat lapsensa, ovat usein niitä, jotka usein puolustavat lastani ja katsovat, ettei kukaan jää yksin. Haluaisin myös korostaa sitä, että koulu muuten toimii opsin mukaan, koulussa on pienet luokkakoot, motivoituneet opettajat ja se on kaiken kaikkiaan hyvä paikka lapsen kasvaa. Esimerkiksi kiusaamisiin puututaan aina. Lapsemme opettaja on kulkenut lapsemme rinnalla näissä elämän myrskyissä ja se onkin mielestäni suurin syy siihen, että lapseni pärjää dysforian kanssa niinkin hyvin, kuin hän pärjää.

    Haluaisin myös sanoa sen, että minä en poista tätä blogitekstiä, vaikka terveydenhoitaja uhkasikin minua tänään puhelimitse kunnianloukkaussyytteellä. Katkaisin puhelun, koska en saanut sanaa sanottua huutamisen väliin. Seksuaalikasvatuksen taso monessakin Suomen koulussa on sillä tasolla, että nyt tästä asiasta on oikeasti syytä puhua, vaikka vähän kirpaisisikin.

    Niin ja se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos tekstistä. Opiskelen opettajaksi ja tässä taas yksi muistutus siitä, kuinka suuri vaikutus aikuisilla voi lapsiin olla.

    On käsittämätöntä, että vieläkin tietyistä asioista vaikenemista perustellaan sillä, että joku pahoittaa mielensä tai että ne muut lapset sitten kiusaavat. Koulun on opetettava lapsille tieteen tuloksia lasten kehitysvaiheen mukaisella tavalla, oli kyseessä mikä oppiaine tahansa. Tieteen tehtävä on tuottaa objektiivisia totuuksia, hämmentävät tai ärsyttävät ne jotakuta tai eivät.

    On surkeaa perustella tuollaista opetusta sillä, että lestadiolaisperheiden vanhemmilta saattaa tulla sanomista. Aivan kuin sinun lapsesi oikeus omaan sukupuoleensa olisi vähempi kuin heidän (kuviteltu) oikeutensa mielenrauhaan.

    Terveydenhoitaja hävetkööt.

    Edelleen, kiitos kun kirjoitit ja rohkeutta ja voimaa jatkoonkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos todella paljon kannustavista sanoista!

      Meillä on onneksi aivan ihana sensitiivinen koulu, mutta tiedän monia kouluja, joissa ei edes kutsuta lasta hänen sukupuolensa mukaisella lempinimellään, heillä ei ole koulussa vessaa mihin mennä, liikuntatunnit ja monet muut asiat ovat turhaan sukupuolitettuja... vaikka 5,5% lapsista kärsii sellaisesta enemmän tai vähemmän.

      Olen jutellut monien aikuisten transihmisten kanssa ja hyvin moni on kuvaillut kouluaikojaan pahimmaksi ajaksi elämässään.

      Uusi opsi on hyvä ja kun sitä lähtee oikeasti toteuttamaan uusi sukupolvi opettajia, saattaa olla, että sukupuolisensitiivisestä peruskoulutuksesta tulee lopulta normi koko maassa ja homottelu-kulttuurilta katkeaa sen myötä Suomessa siivet!

      Poista
  3. Et ole tainnut lukea kasvatuspsykologiaa yhtään, jos väität tuota kuvaa pedofiilifantaioista.
    Oikea termi sitäpaitsi olisi insesti. En jaksa alkaa selittää lapsen seksuaalista kehitystä tästä, mutta guugleta, niin huomaat virheesi.

    Miten 5-luokkalainen voi olla _varma_ siitä, että on translapsi??? Ettet vain olisi auttanut asiassa?
    Muuten hieno kirjoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa yritin estää lasta olemasta oma itsensä. Lahjoin hänet käyttämään mekkoja, en antanut leikata hiuksia ja kun hän ei sopeutunut tyttöjen joukkoon, neuvoin häntä katsomaan muista mallia ja kehoitin yrittämään käyttäytyä niinkuin muutkin lapset. Epäilin sosiaalisten vaikeuksien vuoksi myös aspergerin syndroomaa ja vein hänet tutkimuksiin. Hän ei ollutkään pätkääkään epäsosiaalinen, hän ei vain ollut tyttö. Myös useimmat tutuista translasten vanhemmista on tehnyt saman virheen ja varmasti monet tekevät samoja virheitä juuri tälläkin hetkellä; siksi tietoisuuden lisääminen on äärimmäisen tärkeää.

      Australialaisessa Royal Children's Hospitalissa Melbournessa vuosina 2003-2017 hoide-tuista translapsista ja -nuorista 4% muutti mielensä sukupuolensa suhteen ennen aikuisuutta. Kaikki mielensä muuttajat olivat lapsia ja nuoria, joille ei ollut vielä annettu vaiheen kaksi hoitoja eli sukupuolihormoneja. Muut eivät muuttaneet mieltään.

      Niillä lapsilla, joilla on paljon sukupuolidysforiaa, sukupuolen kokemus on melko pysyvä. Jos kiinnostuit tästä aiheesta, suosittelen lukemaan esimerkiksi tämän tutkimuksen: Steensma, T. D. & McGuire J. K. & Kreukels B. P. & Beekman A. J. & Cohen-Kettenis P.T. 2013. Facotrs associated with desistence and persistence of childhood gender dysphoria: a quantitative follow-up study. Journal of American Academy of Child and Adolescent Psychiatry. 52, 6 ja 582 sivulta eteenpäin.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Mikäli lapsesi on kirjoittanut tuon tekstin, olisin huolissani muustakin,kuin koulun seksuaaliopetuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Translapsista on syytä olla huolissaan. Vielä enemmän on syytä olla huolissaan transnuorista, joiden keho muuttuu heidän identiteettinsä vastaiseen suuntaan. Noin puolet suomalaisista transnuorista ajattelee itmurhaa. 22–65 % transnuorista sukupuolesta riippuen on yrittänyt vahingoittaa itseään. Oma lapseni ei onneksi ole itsetuhoinen, mutta kyllä hänkin kärsii sukupuolidysforiasta ja kehodysforiasta. Huomion arvoista on, että useamman tutkimuksen mukaan ne lapset ja nuoret, jotka saavat hormoniblokkerihoitoa ja tukea Hollannin malliin, eivät ole itsetuhoisia. Pidän meteliä asioista, koska tätä henkeä säästävää hoitoa ei ole saatavilla Suomessa.

      Tässä luettavaa, jos kiinnostuit:

      Hill D. B. & Menvielle E. & Sica K. M. & Johnson A. 2010. An affirmative intervention for families with gender variant children: parental ratings of child mental health and gender, Journal of Sex and Marital Therapy.

      Olson, K. R. & Key, A. C. & Eton, N. R. 2015. Gender Cognition in Transgender Children.

      Olson, K. R. & Durwood L. & Demeules M. & McIaughlin K. A. 2016. Mental health of transgender children who are supported in their identities. Pediatrics.

      Poista
  6. "Ensinnäkin 1-2 sadasta lapsesta on nyt tytön tai pojan roolissa, mutta heillä on vastakkaisen sukupuolen aivot"

    Mihinköhän tämä luku 1-2 sadasta perustuu? Amerikoissa vastaava luku on noin 0,3 %, minkä omatkin lähteesi vahvistavat. Lisäksi on varsin massiivinen yksinkertaistus/harhaanjohtamaminen väittää että transsukupuolisilla olisi toisen sukupuolen aivot. Lähteesi käsittelee yhtä aivojen osaa, joka on tyypillisesti erilainen eri sukupuolille, mutta kaikki muut aivojen keskimääräiset erot jätetään huomiotta. Väitös vastaa sitä, että väittäisit 180cm pitkien naisten olevan miehiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä perustuu vuoden 2017 kouluterveyskyselyyn ja esimerkiksi tähän Uusi-Seelantilaiseen tutkimukseen: Clark, T.& Lucassen M.& Bullen, P.& Denny, S. & Fleming, T. & Robinson, E. & Ros-sen, F. 2014. The Health and Well-Being of Transgender High School Students: Results From the New Zealand Adolescent Health Survey (Youth'12). Journal of Adolescent Health. Myös muita kansainvälisiä tutkimuksia on, mutta en jaksa niitä nyt tätä varten kaivaa. Aivojen sukupuolten erilaisuudesta löydät tietoa esimerkiksi täältä: https://www.telegraph.co.uk/news/2018/05/22/transgender-brain-scans-promised-study-shows-structural-differences/ ja täältä: http://sitn.hms.harvard.edu/flash/2016/gender-lines-science-transgender-identity/

      Poista
  7. Lapsestasi on selkeästi tullut oman poliittisen agendasi välikappale. Psykologiasta, tai biologiasta et tunnu tietävän yhtään mitään. Google käy kuumana, että löydät "dataa" oman subjektiivisen käsityksesi tueksi ja tilastojen tulkinta on vähintään sekavaa. Palkinnoksi voisi lastensuojeluilmoitus olla paikallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lastensuojeluilmoitus on vanha pelottelukikka, joka toimiin vähän huonosti minuun. Toimin sijaisäitinä ja minulla on ollut jo viimeiset 15-vuotta hyvä tuki sosiaalihuollosta. Työhistoriaani muuten kuuluu esim. lastensuojelussa ja mielisairaalassa työskentely. Jos haastan Freudin vanhoja sekavia käsityksiä sukupuolen kehityksestä, se ei varmastikaan tee minusta mitään tietämätöntä, mutta tosiaan en ole biologi, enkä ole psykologi. Itse en ole löytänyt juurikaan näitä linkkejä. Talossani asuu seitsemän alaikäistä lasta ja käteni tosiaan ovat täynnä arkisia askareita, mutta minulla on onneksi aivan loistava tukiryhmä korkeasti koulutettuja ihmisiä, joilla on myös itsellään translapsi. Kukaan meistä ei ole alunperin tiennyt asiasta mitään, mutta lapsen transsukupuolisuus on pakottanut ottamaan asioista selvän.

      Poista