lauantai 28. huhtikuuta 2018

Riittää, että hyväksyy!


Olen monesti julkisuudessa puhuessani kertonut hyvästä kotikaupungistani Porvoosta, jossa myös sukupuoleltaan moninaisen lapsen on aika hyvä käydä koulua. Useimmissa kouluistamme on sukupuolineutraali wc, ainakin joissain kouluissa jaetaan hymytyttö- ja hymypoikapatsaan sijasta hymyoppilaspatsas, hyvin monissa kouluissamme liikuntatunnit eivät ole sukupuolen mukaan eriteltyjä ja muutenkin ilmapiiri on hyväksyvä. Tämä kaikki ihmiset huomioonottava tapa puhua asioista jatkuu myös läpi paikallislehden, jonka linja on tuoda hyvää mieltä ja yhdenvertaisuuden aatetta myös ihmisten aamupalapöytiin sanomalehden muodossa. Meillä ei ole vastakkainasetteluja uskovaisten ja ateistien välillä, ei suomen- ja ruotsinkielisten välillä, ei pakolaisten ja kantasuomalaisten välillä ja tässä kaupungissa myös Suomen ihmisoikeustilanteen puitteessa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tarpeet otetaan hyvin huomioon; koska kun kaikki otetaan mukaan, kaikilla on hyvä olla... myös niillä, jotka eivät kuulu vähemmistöön.

Koko Inka Töyrylän kirjoittama Uusimaanjuttu, joka ilmestyi 28.4.2018:
Ja sitten sama zoomattuna:





keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Kun terveydenhoitaja miltei musersi lapseni

Tavallisesti lapseni tulee koulusta tullessaan suoraan keittiöön. Hän kertoo päivän kuulumiset, katsoo jääkaappiin ja valittaa, jos ei ole mitään hyvää syötävää tai ottaa pelliltä tuoreen sämpylän ja kertoo päivän kuulumiset. Hän saattaa riidellä siskonsa kanssa tai vain nauraa jollekin vitsille. Joskus joku on huudellut hänelle koulussa jotain ja hän on allapäin ja vihainenkin, mutta tänään tapahtui jotain, mitä ei ollut tapahtunut vielä koskaan. 

Lapsi oli tullut hipihiljaa kotiin ja mennyt omaan huoneeseensa. Hän ei vastanut huuteluihin: "Joko tulit koulusta kotiin?" Hän ei vastannut puhelimeensa, vaikka se soi hänen vieressään, kun ihmettelimme, missä hän on. Tänään tapahtui ensimmäistä kertaa jotain, mitä hän ei ollut voinut kuvitella voivan tapahtua: Aikuinen ihminen oli toistanut kaikki ne kiusaajien hokemat fraasit koulun oppitunnilla. Koulussa hän oli vielä jaksanut näytellä reipasta. Kotona hän oli tyhjä kuin puhkimennyt ilmapallo. 

Sitten hän purki ahdistuksensa monin sanoin. Minä sanoin, että kynä on miekkaa vahvempi. Hän meni kirjoittamaan omaan huoneeseensa ja minä omaani. 



Tiesin, että terveydenhoitajan pitämä seksuaalikasvatuksen tunti oli tänään. Siksi kävin jo viime viikolla hänen luonaan keskustelemassa ihan hyvässä hengessä. Vein hänelle useamman kasvattajille suunnatun oppaan sateenkaarevien lasten asioiden huomioon ottamisen tärkeydestä koulussa, mutta hänen ilmeistään päättelin, että hän ei ottanut asiaa tosissaan. Jätin terveydenhoitajan tapaamisen jälkeen rehtorille ääniviestin. Hän soitti minulle myöhemmin ja oli pahoillaan vanhoista materiaaleista ja lupasi hankkia nopeasti uusia ja kertoi jutelleensa terveydenhoitajan kanssa. Seksuaalikasvatusta ei pidettäisi, ennen kun uudet THL:län materiaalit olisivat saapuneet.

Olen monesti julkisuudessakin kehunut pienen maalaiskoulumme esimerkillistä toimintaa yhdenvertaisuuden hyväksi. Koululta löytyy sukupuolineutraali vessa. Sieltä ei löydy tyttöjen ja poikien jonoja. Opettajat opettelee pois sukupuolittavista sanoista, koska ne myös lukitsevat tytöt ja pojat ahtaisiin sukupuolirooleihin. Keväisin koulussamme jaetaan hymyoppilaspatsas ilman turhaa sukupuolittamista. Se, että opettajat eivät sovita lapsia ahtaisiin muotteihin, ei ota keneltäkään mitään pois. Tytöt saavat olla tyttöjä ja pojat saavat olla poikia. Missään nimessä sukupuolta ei saa keneltäkään kieltää, mutta täytyy ymmärtää, että tyttö voi aikuisena olla vahva pörssiyhtiön johtaja ja poika pullaa leipova koti-isä ja se saa näkyä jo näissä lapsissa ilman, että aikuiset yrittävät estää sitä näkymästä ja antavat näin esimerkkiä oppilaille stereotypioista. Samalla kun sukupuolen ilmaisulle tilaa antava sukupuolisensitiivinen kasvatus antaa kaikille lapsille mahdollisuuden kasvaa parhaiksi mahdollisiksi versioiksi itsestään, se myös suojaa sukupuolensa osalta kaikkein haavoittuvaisimpia lapsia äärimmäisen vaikeilta tilanteilta.

Eräs aikuinen transtaustainen mies kerran kuvasi omaa lapsuuttaan näin: "Minä aina lapsena mietin, että miten ihmeessä nuo muut tytön osaavat näytellä tytön roolin paljon paremmin kuin minä? 

Eräs transnainen taas kuvasi lapsuuttaan näin: "Minä ajattelin, että tokihan kaikki muutkin haluaisivat olla tyttöjä, mutta jotkut vain syntyvät pojiksi ja heidän on esitettävä roolinsa... tuli mikä tuli."

Ei ihme, että moni translapsi masentuu ja alisuoriutuu, jos hän ei tule nähdyksi sellaisena, millainen hän sisimmässään on.

Eräässä tutkimuksessa uusi identiteetin mukainen nimi vähensi merkittävästi masennusta, itsemurha-ajatuksia ja -käyttäytymistä. On henkeäsäästävän tärkeää kutsua transihmistä hänen toivomallaan nimellä, on hän sitten lapsi tai aikuinen. On erittäin tärkeää viestiä hänelle: minä näen sinut. 
Chosen Name Use Is Linked to Reduced Depressive Symptoms, Suicidal Ideation, and Suicidal Behavior Among Transgender Youth

Jos aikuiset eivät osoita esimerkillään hyväksyvänsä erilaisuutta, miten voi olettaa lasten hyväksyvän ja olevan kiusaamatta erilaista lasta.
Porvoon omassa opetussuunnitelmassa sanotaan: Porvoon suomenkieliset koulutuspalvelut ei järjestä erityiseen maailmankatsomukseen tai kasvatusopilliseen järjestelmään perustuvaa opetusta.

Silti Hinthaaran koulun terveydenhoitajan omien sanojen mukaan hän ei voi puhua sukupuolen moninaisuudesta tai seksuaalivähemmistöistä, koska koulussa on niin paljon lestadiolaisia. Antaisivat kuulemma palautetta. 

Opetussuunnitelman perusteissa sanotaan: Perusopetus rakentuu elämän ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. Se ohjaa niiden puolustamiseen ja ihmisarvon loukkaamattomuuteen. Perusopetus edistää hyvinvointia, demokratiaa ja aktiivista toimijuutta kansalaisyhteiskunnassa. Tasa-arvon tavoite ja laaja yhdenvertaisuusperiaate ohjaavat perusopetuksen kehittämistä. Opetus edistää osaltaan taloudellista, sosiaalista, alueellista ja sukupuolten tasa-arvoa. Opetus on oppilaita uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta. Lähde: Perusopetuksen arvoperusta

Estääkö koulussa olevien lestaadiolaisvanhempien lapset sen, että lapset eivät voi saada opetussuunnitelman ja tieteen mukaista seksuaalikasvatusta. Pitääkö minun lapseni kärsiä koulukiusaamisesta ja lasten ymmärtämättömästä käytöksestä, koska joidenkin lasten vanhemmat voisivat hämmentyä siitä, että heidän lapsensa saavat tieteeseen perustuvaa opetusta sukupuolen moninaisuudesta?

Voisin kuvitella, että lestadiolaiset itse eivät halua tulla nähdyksi joukkona, jonka vuoksi koulussa ei saa edetä opetussuunnitelman mukaan. Lisäksi lestadiolaisten joukossa on myös tilastollisesti sama prosentti sukupuoleltaan moninaisia ja seksuaalivähemmistöjä kuin muunkin väestön keskuudessa. Ei ole heidänkään lastensa ja nuortensa etu, jos he eivät saa tietoa. 

Ruotsissa on tutkittu transnuorten itsemurhariskiä ja 36% nuorista oli ajatellut itsemurhaa viimeisen vuoden aikana ja noin kolmasosa transnuorista oli yrittänyt itsemurhaa. (Hälsan och hälsans bestämningsfaktorer för transpersoner) Jos lasta ei tueta oikealla tavalla, hänen tulevaisuutensa voi olla oikeasti vaakalaudalla. Sen sijaan ne lapset, jotka ovat löytäneet sukupuoli-identiteettinsä usein asiallisen tiedon avulla ja saavat olla omia itsejään, ovat yhtä onnellisia kuin muutkin lapset. (Transgender children supported in their identities show positive mental health) Ei ole siis saman tekevää, mitä koulussa opetetaan varsinkaan niille lapsille, joiden kotona ei puhuta sukupuolen monisuudesta positiivisen sävyisesti.

Mitä terveydenhoitaja sitten puhui? Hän oli sanonut, että translapsia on olemassa, mutta ei ollut selittänyt tätä mitenkään. Lisäksi hän oli sanonut, että tytöistä kasvaa naisia ja pojista kasvaa miehiä. Ensinnäkin 1-2 sadasta lapsesta on nyt tytön tai pojan roolissa, mutta heillä on vastakkaisen sukupuolen aivot ja monista tytöistä siis on kasvamassa miehiä ja pojista naisia ja vielä useammasta muunsukupuolisia. (Transgender women tend to have brain structures that resemble cisgender women, rather than cisgender men.Sen tietäminen lapsesta asti olisi arvokasta ja vähentäisi vähemmistöjen kokemaa syrjintää tehokkaasti!



Nykyään tiedetään, että transsukupuolisuus ei ole oma valinta vaan ihmisen identiteetti, jonka löytyminen ehkäisee mielenterveysongelmia ja ahdistusta tehokkaasti. Suurin osa koululaisista ei ole transsukupuolisia, mutta tieto auttaisi heitä suhtautumaan sukupuolivähemmistöihin luontevasti.  

Terveyden hoitaja oli kyllä sanonut, että joskus pojat voivat tykätä pojista ja tytöt tytöistä, mutta sanaa "homo" tai "lesbo" hän ei ollut rohkaistunut sanomaan. On erittäin tärkeää, että lapset kuulevat "homo" sanan joskus asiallisessakin yhteydessä. Joku tämänkin terveydenhoitajan tänä keväänä opettamista lapsista on homo. Ei ole niin, että lapset ovat heteroita murrosikään saakka ja silloin voivat sitten jostain luonnonoikusta yhtäkkiä muuttua homoiksi tai lesboiksi. Kyllä he ovat sitä aina ja jos homo-sanan kuulee vain haukkumasanana koulun käytävillä ja välitunnilla, niinkuin tässä pienessä maalaiskoulussakin on tapana, siitä jää väistämättä stigma koko asialle. Lisäksi se, että aikuisetkaan eivät uskalla sanoa seksuaalivähemmistön nimeä, on lapsille melko selvä merkki siitä, että kyseessä todella on kiro- ja haukkumasana.  

Lapseni tuli vähän aikaa sitten alakertaan ja valitteli flunssaa. Näin hänen kasvoistaan, että hän ei halua huomenna mennä kouluun. Hän ei halua mennä sinne, missä voidaan puhua pedofiliafantasioista, mutta missä aikuinen luotettava taho vahvisti niiden huutelijoiden transfobiaa entisestään.

Ai mistä pedofiilifantasioista? No tässä kuva Hinthaaran koulun terveydenhoitajan ala-asteikäisten seksuaalikasvatuksessa käyttämästä diasta, joka on vuodelta 1999. Nämä diat ovat terveydenhoitajan mukaan käytössä ihan yleisesti ainakin Porvoossa ja Vantaalla. 




En muuten tiedä ketään, jonka mielestä on ihan ok puhua ala-asteikäisten edessä avioliitosta isän kanssa, mutta ei voi kertoa, mitä sana "homo" tarkoittaa ja minä tunnen sentään monenlaisia ihmisiä konservatiiveista liberaaleihin. Tai tunnen minä yhden. Hän on psykoterapiaa opiskeleva terveydenhoitaja, joka piti sukupuolivähemmistöön kuuluvalle lapselleni seksuaalikasvatusta tänään.

Sanotaan, että äiti voi olla vain niin onnellinen, kuin hänen onnettomin lapsensa on ja tänään myös minä olen hyvin onneton.