perjantai 24. maaliskuuta 2017

Mikä on maailman onnellisin valtio ja miten he sen tekivät?


Kävin Uudenmaan Vihreiden hallituksen kokouksen jälkeen puoluetoimiston viereisessä kuppilassa mielenkiintoisen keskustelun siitä, mitä meidän pitäisi oikeastaan nyt tehdä. Koska olen viimeaikoina ollut kiinnostunut juuri siitä, mitä meidän oikeasti pitäisi tehdä, jos haluaisimme onnellisemman Suomen ilman, että kuormittaisimme maapalloa yhtään enempää, ajattelin kirjoittaa tännekin ylös asioita, jotka saattaisivat kiinnostaa keskustelukumppaneitteni lisäksi myös tämän blogin lukijoita.  

Tutkimusten mukaan ihmiset toivovat enemmän onnellisuutta, terveyttä ja rakkautta kuin rahaa. Ja mikä parasta; tällainen onni ei maksa mitään maapallolle! Ihminen ei tarvitse paljoa materiaa ollakseen onnellinen. On aivan käsittämätöntä, että tuotannon lisääminen luonnon kustannuksella on itseisarvo, vaikka meillä on täällä Pohjolassa kaikki hyvin näinkin. Meidän pitäisi vain jakaa nallekarkkimme hieman tasaisemmin. Meistä Suomalaisista vain kaikkein köyhin toimeentulotuella elävä osa väestöstä ei kuuluu maailman pahiten saastuttavan 20% joukkoon. Me olemme niin varakas kansa lähes kokonaisuudessaan, että meidän on vaikea ymmärtää, miten hyvin meillä oikeastaan asiat ovatkaan. Me emme tarvitse lisää rahaa tai tavaraa, me tarvitsemme lisää tasa-arvoa!

Koska bruttokansantuote ei ole enää kovinkaan käyttökelpoinen hyvinvoinnin mittari, maailmalla on kehitetty paljon parempiakin; brittiläisen ajatushautomon New Economics Foundationin kehittämä Happy Planet Index on näistä yksi arvostetuimmista. Se vertaa eri maiden väestön onnellisia elinvuosia ja ekologista jalan jälkeä toisiinsa. Indeksin perusteella maailman maat voidaan laittaa järjestykseen globaalihehtaariarvon avulla, joka saadaan, kun tyytyväisyys kerrotaan elinajanodotteella ja jaetaan ekologisella jalanjäljellä:

  Tyytyväisyys x eliniänodote
HPI= -----------------------------------------      
   ekologinen jalanjälki

Happy Planet Indexillä mitattuna Costa Rica on maailman onnellisin maa, vaikka se käyttää vain neljäsosan Yhdysvaltojen luonnonvarojen kulutuksesta per henkilö. Costa Ricalla elinajanodote on 78 vuotta, mikä on sekin suurempi, kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa ja samoissa, kuin suomalaisten miesten elinajanodote. Costa Ricalaiset ovat myös onnellisempia kuin monesti maailman onnellisimmaksi kansaksi tituleeratut Tanskalaiset. 

Miten ihmeessä Costa Rica pystyy tähän? 

Tämä on ollut mahdollista, koska he lopettivat armeijansa vuonna 1949 ja kaikki rahat, jotka olisivat menneet armeijan ylläpitämiseen, he laittoivat suoraan koulutukseen, terveydenhuoltoon ja eläkkeisiin. Aivan päin vastoin kuin Suomessa on viimeaikoina toimittu. Esimerkiksi vuonna 2012 Costa Ricalaiset investoivat suhteessa bruttokansantuotteeseen enemmän koulutukseen ja terveydenhuoltoon kuin Britannia. Myös sosiaaliset verkostot, perheet ja hyvät naapurussuhteet voivat hyvin maahan muodostuneessa korkean hyvinvoinnin kulttuurissa.

Costa Ricalaiset ovat maailman johtavassa asemassa myös luonnonsuojelun saralla. He käyttävät esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden myynnistä saatavat verovarat metsien suojeluun ja jo vuonna 2015 maa pystyi tuottamaan 99% sähköstään uusiutuvilla luonnonvaroilla. Hallitus jatkaa edelleen investointeja uusiutuvan energian tuotantoon. Costa Ricalla on myös tavoitteena olla hiilivapaa vuoteen 2021 mennessä. 

Meidän pitäisi ottaa oppia Costa Ricasta! Meidän täytyy kohtuullistaa omaa kuluttamistamme ja tehdä tästä suuntauksesta ”New black” uusille sukupolville. Suomen sijoitus tällä hetkellä Happy Planet Indexissä on vaivaiset 37. Mekin voisimme ihan helposti muuttaa suuntaa; hoitaa energiantuotannon turvallisesti, nostaa sosiaalista ja inhimillistä pääomaa ja suojella luontoa painokkaammin. Kyse on siitä, miten ihmiset äänestävät. Kyse on tahdosta.







Lähteeni:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti