Vihreiden itsenäisyys päivän
toivotuksessa sanottiin:
Hyvää itsenäisyyspäivää! Suomi on hyvä
maa. Tässä maassa jokainen sukupolvi on tehnyt töitä, jotta
lapsillamme ovat asiat vielä paremmin. Tästä sukupolvien välisestä
lupauksesta on pidettävä kiinni.
Tuo on kauniisti sanottu, mutta
vaikka kyseessä onkin oma puolueeni, valitettavasti en tällä kertaa voi olla aivan samaa mieltä. Perustelen seuraavassa mielipiteeni.
Suomi oli alunpitäen hyvin köyhä ja
syrjäinen maa, jonka sosiaaliturvaa lähdettiin kehittämään jo
1800-luvun puolella. Ajatus oli aina hyvä, vaikka aikamoisia
ylilyöntejäkin löytyy matkalta, kuten huutolaisjärjestelmä,
työlaitokset ja vaikkapa väestöliiton alkuaikoinaan harrastama
eugeniikka. Etiikkaa kuitenkin kehitettiin sukupolvi sukupolvelta ja
aikaiseksi saatiin pohjoismainen hyvinvointivaltio. Kunnes ei enää
kehitetty.
80-luvun alussa tuli voimaan uusi
sosiaalihuoltolaki. Tämän lakiuudistuksen jälkeen kunnilla oli
ensimmäisen kerran mahdollisuus ostaa palveluita ulkopuolelta.
Hyvinvointivaltiota kuitenkin laajennettiin edelleen ja suurin osa
kunnanpalveluista oli edelleen universaaleja kaikille tarkoitettuja
ja kunnan itse järjestämiä. Oli kunnes yksi sukupolvi tuli siihen
tulokseen, että nyt turhanaikainen hyvinvointi saa riittää.
Haluamme mielummin valtion, jossa raha kasaantuu eliitille ja köyhät
ovat köyhiä, koska ovat sen ansainneet. Yksi sukupolvi joka äänesti
päin persettä, melkein tuhosi maamme.
Kaikki alkoi siitä, kun Nobel-voittaja
Milton Friedman keksi monetarismin. Monetarismi opetti
yksinkertaistetusti, että rahan arvon vakaus on (talous)politiikan
tärkein päämäärä. Hinnat, palkat ja muut kustannukset pitäisi
painaa niin alas kuin mahdollista; kilpailukyvyn parantamiseksi. Todellisuudessa valitettavasti talous kutistuu tällä reseptillä,
mutta se ei teorian kannattajia hetkauttanut silloin, eikä hetkauta tänäkään päivänä, sillä se palvelee korkeimman yhteiskuntaluokan etuja. Monetaristit uskoivat
työttömyyden hoituvan itsestään, kun kustannustasot vain
saataisiin alas. Valitettavasti teorian ulkopuolella... täällä
oikeassa maailmassa ei näin käynyt. 90-luvun alussa tämän suunnan
kokeilut Suomessa johtivat ennennäkemättömään lamaan.
Monetaristit pitivät silti kiinni kireästä talouspolitiikasta kolmen
vuoden ajan ja kerkisivät tuhoamaan lukemattomien suomalaisten
talouden ja tulevaisuuden. Sitten heidän oli pakko antaa periksi ja
laman selkä taittui, mutta hyvinvointivaltio ei enää koskaan
toipunut. Alkoi kohta 30-vuotta kestänyt hyvinvointivaltion
purkaminen. Se sukupolvi sai aikaiseksi lumipalloilmiön, jota tuntuu olevan vaikea pysäyttää. Siksi.
Minulla olisikin totuudenmukaisempi
ehdotus Vihreiden uudenvuodentoivotukselle:
Hyvää
itsenäisyyspäivää! Suomi on kohtalaisen hyvä maa. (Voisi olla
parempikin, jos olisimme tehneet toisenlaisia poliittisia ratkaisuja)
Tässä maassa jokainen sukupolvi (paitsi edellinen) on tehnyt töitä,
jotta lapsillamme olivat asiat paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti