Avoin kirje uusliberalistiselle hallituksellemme.

Hei hallitus,

juna meni jo.

Nyt on aika ostaa uusi lippu, jos haluatte seuraavaan kyytiin mukaan.

Tällaisessa pohjoismaisessa demokratiassa säästäminen on vaikeaa... eikö? Vai eikö teillä loppujen lopuksi olekaan niinkään tarkoitus säästää? Kun ihmiset ovat jääneet kiinni puolustamaan etuuksiaan, he eivät vaadi uudistuksia. Ovat tyytyväisiä siihen vähään, jonka saavat pelastettua. Olette varmaan lukeneet samat oppikirjat kuin minäkin. Siellähän sitä kutsutaan negatiiviseksi harhaksi. Eikö?

Tiedätte, että säästäminen on hyvin vaikeaa kahdessa tapauksessa:

1. Vaalit ovat lähestymässä
2. Ihmisillä on positiivinen näkemys tulevaisuudesta

No, kuntavaaleilla ei ole teille niinkään merkitystä. Voitte periaatteessa vielä ihan hyvin romuttaa sosiaaliturvaa vähän aikaa, mutta valitettavasti talous lähti kaikista toimistanne huolimatta varovaiseen nousuun. Mitäs nyt? Yritätte kovin saada kriisitietoisuutta läpi mediasta, mutta sitä valitettavasti kiinnostaa paineita kestämättömän Sipilän törttöilyt enemmän. Hyvä hallitus, tiesittekö, että hyvinvointivaltiolle povattiin nopeaa loppua jo 90-luvulla, mutta leikkaukset nipistävät äänestäjiä enemmän, kuin kämäset veronkevennykset piristävät. Niitä veronkevennyksiä ei valitettavasti kukaan edes huomaa. Olisiko jo aika luovuttaa?

Olette osanneet kyllä hienostikin monta asiaa! Osaatte aivan omia oppikirjojanne seuraten perustella asiat nurinkurisesti. Perustelette rumia leikkauksia hyvinvointivaltion säilyttämisellä; ette purkamisella. Se uppoaa hyvin varsinkin auktoriteettisokeaan kansanosaan... WELL DONE! Lisäksi olette piilottaneet uusliberalististen oppien mukaan oikein hyvin leikkauksia indexien jäädyttämisten alle. Siitä kukaan ei ymmärrä mitään ja siksi se hyväksytään helpommin. Se on vähän niinkuin negatiivisen harhan pikkuveli... Eikö?

Hyvin olette myös valinneet kohteenne! Nostaisin teille hattua, jos minulla nyt sattuisi olemaan sellainen päässäni. Sosiaaliturvasta kannattaa ehdottomasti leikata kaikkein köyhimmiltä, koska he ovat voimattomimpia vastustajia. Kaikkia varmaan harmittaa vähän se, että leikkaatte kansaeläkkeistä, mutta kuka sitä oikeasti jaksaisi vastustaa. Jos sitä sitten vastustetaankin, niin kompromissiin kuuluu, että ei lähetä sitten ainakaan vähimmäiseläkettä nostamaan eli teillä ei ole mitään hävittävää? Niinkö? Mummot pysykööt köyhinä. Mitäs hoitivat lapsiaan kotona, eivätkä menneet töihin. Jos eivät ole yrittäneet nuorina riittävästi, eivät he ole mitään ansainneetkaan.

Uusliberalistit jakavat ihmiset sosiaaliturvan ansaitseviin ja ei ansaitseviin, joten ei muuten yllättänyt yhtään, kun luin Uusimaasta, että olette käyneet myös ulosotossa olevien velallisten kimppuun. Ihan kuin heillä ei olisi muutenkin jo vaikeaa. Nipistitte myös heidän lapsiltaan, ihan kuin ohimennen. Kun tavoitteenanne on oppikirjojenne mukaan, jakaa ihmiset etuuksia ansaitseviin ja niitä ansaitsemattomiin, niin nyt meni ihan oikein. Velalliset ja myös työttömät ovat helppo siirtää niihin toisiin eli ”ei meihin”. ”Oma vikansa, minulle siis ei voi käydä noin.” Ajattelevat ihmiset... mutta ajattelevatko he noin todella? Ensin te luotte ne toiset ja sitten te muka haluatte integroida nämä toiset meihin menestyjiin sosiaaliturvan vastikkeellisuudella, ilmaisilla työharjoitteluilla ja harkinnanvaraisella (lue. passivoivalla) sosiaaliturvalla. Haluatte kikkailla ihmisten elämillä, eikä teitä edes hävetä.

Tiedän, että haluatte seurata maailman mukana, kohti liberalismia, mutta valitettavasti me emme anna sen tapahtua. Meillä sattuu olemaan demokratian muoto, jossa oppositiolla on paljon valtaa. Sitä on enää vähän vaikea muuttaa. Meillä sattuu olemaan kansanluonne, jossa tasa-arvo on yksi vahvimpia eettisiä arvoja. Meillä on sosiaalinen media, jossa sukulaisten suosimista edes muka vahingossa, ei pidetä fiksuna vetona tai edes ymmärrettävänä. Jossa rikkaus ei kulje arvostuksen kanssa käsi kädessä; vaan rehellisyys. Tiedän, että tavoitteenanne on ohentaa hyvinvointivaltiota, jotta liiketoimenne luistaisivat paremmin, mutta me kaikki tiedämme, mitä ajatte takaa. Haluatte, että muuttuisimme luokkayhteiskunnaksi, jossa varallisuus kerääntyisi teille eliitille tehokkaasti, mutta me emme mene siihen lankaan enää. Ysärillä me menimme, mutta silloin oli se ero, että ei ollut vielä sosiaalista mediaa.

Suomi on jo nousukaudella. Kriisipuheen aika meni jo. Te jäitte junasta. Te epäonnistuitte valtiomme muuttamisessa pikku-Jenkeiksi ja me alamme nyt vaatimaan hyvinvointivaltion uudelleen laajentamista lähes 30-vuoden purkutalkoiden jälkeen. Me tiedämme, että Suomella on siihen varaa. Me tiedämme, että mitä tasa-arvoisemmassa asemassa me olemme, sitä onnellisempia me olemme kaikki ja sitä paremmin koko Suomella menee taloudellisestikin. Me vaadimme inhimillistä pääomaa kaikille, emmekä usko kriisi- ja pakkopuheisiinne. 

Emme usko.