Miksi tämä blogi?

Olen huvikseen opiskelija, uutisnarkkari, suurperheen äiti. 
Olen kotoisin betonilähiöstä, kotiutunut Porvoon maaseudulle. 
Olen onnellinen kotona, mutta huolissani maailmasta.

Ensimmäinen muistoni politiikasta on vappumarssista. Kävelin isojen ihmisten välissä ja kaikki huusivat kuorossa: "Rauhaa ja solidaarisuutta". Vähän myöhemmin päästyäni ensimmäisen kerran vaaliuurnille, äänestin Kokoomusta. Nyt muutaman vuosikymmenen jälkeen; luettuani, pohdittuani ja uutisia seurattuani, olen vihdoin löytänyt oman polkuni ja puolueeni Vihreistä. En voi kirkkain silmin väittää, että minuun eivät olisi vaikuttaneet Soininvaaran ja Haaviston kaltaiset poliittiset supertähdet, mutta haluan kuitenkin uskoa siihen, että puolueeni valinta on aika pitkälle järkeilyn tulosta. Vihreissä ajattelu on sallittu, eikä puoluekuri ole uskonnon asemassa. Lisäksi puolueessa on paljon mukana korkeasti koulutettuja asiansa osaavia henkilöitä. 

Minulla on paljon mielipiteitä, mutta ei kaikista asioista; sillä minulla ei ole mielipiteitä, joiden taustoista en tiedä tarpeeksi. Onneksi ei vielä ole löytynyt asiaa, josta en jaksaisi ottaa selvää tarpeen tullen. 

Meillä mieheni kanssa on seitsemän lasta, joista kuusi asuu vielä kotona. Osalle lapsistani toimin perhehoitajana. Sijaisäidin elämäntapa on muokannut myös näkemyksiäni ja aktivoinut poliittista uteliaisuuttani. Maailma on lainassa lapsiltamme. On noloa palauttaa se heille törkyisessä kunnossa. Meidän on tehtävä tietoisia valintoja myös paikallistasolla ympäristönäkökulma huomioon ottaen. 

Mielestäni suurin mörkö sekä Suomen, että maailman politiikassa on tällä hetkellä populismin nousu; ihmisoikeuksien ja ilmastonmuutoksen kilvan kieltäminen. On alhaista sanoa se, mitä ihmiset haluavat kuulla, totuudesta piittaamatta, vain päästäkseen valtaan vallan itsensä vuoksi. Itse arvostan ihmisessä suoraselkäisyyttä, rohkeutta ja tinkimättömyyttä.